12. kesä, 2022

Toiminnalliset häiriötilat (Osa 2) - tyypillisimmät profiilit

Toiminnallisia häiriötiloja voidaan profiloida yksinkertaisesti oireen käytösprofiilin mukaisesti, jossa oirealueet suhteutetaan oireita provosoiviin asentoihin, liikkeisiin ja / tai kuormitustilanteisiin. Muodostuvien profiilien kirjo on laaja. Yhteen ääripäähän sijoittuu suoraviivainen tilanne, jossa yksi liike, asento tai aktiviteetti aiheuttaa yhden oireen kehossa. Toiseen ääripäähän sijoittuu monimutkaisempi tilanne, jossa asiakas kertoo lukuisista oirealueista ja, joita kutakin provosoi erilaiset asennot, liikkeet, toimet ja kuormitustilanteet. Seuraavassa käydään läpi muutamia tyypillisimpiä, joita klinikalla tulee vastaan. 

Aktiviteetin mukainen häiriötila

Aktiviteetin mukaisissa häiriötiloissa asiakas kertoo oireista, jotka ilmenevät monotonisen dynaamisen aktiviteetin aikana. Näille aktiviteeteille ominaista on syklinen toistuva liike. Esimerkistä käyvät juoksu- ja kävelylenkkeily, rullaluistelu, uiminen ja vaikkapa hiihto. Oirealueita voi olla yksi tai useampia ja ne ilmaantuvat kyseisen aktiviteetin aikana ja katoavat kyseisen aktiviteetin loputtua. Toisinaan aktiviteetin jälkeen saattaa ilmaantua leposärkyä. Kliininen tyyppiesimerkki on juoksijan polvi, joissa kipu paikantuu polven ulkosivulle juoksemisen yhteydessä ja ennen pitkää rajoittaa tai estää juoksemisen. 

Asennon mukainen oireilu

Asennon mukaisessa oireilussa raportoidut oireet (tai oire) ilmaantuvat hiljalleen sitä mukaa, kun tiettyä yksittäistä asentoa ylläpidetään. Oireilu ilmenee yhdellä tai useammalla kehonalueella. Oire laantuu asennon vaihdon yhteydessä. Asennon mukaisista häiriötiloista tyyppiesimerkin muodostavat joogan asanat ja meditaatioasennot ja näyttöpäätetyöskentely. Kaularankaperäinen päänsärky voidaan luokitella asennon mukaisiin häiriötiloihin, koska tavanomaista on, että asiakas kertoo istuma asennon yhteydessä ilmaantuneesta kivusta ja särystä. Painotettakoon tässä sitä, että lukuisissa häiriötiloissa on ja ilmenee piirteitä, joissa erinäiset asennot provosoivat oireita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asiakkaan kokema oireilu olisi tällöin asennon mukaiseen oireiluun sopiva. Olennaista on ymmärtää, että asennon mukaisessa oireilussa oireilu ilmenee nimenomaan yksittäisessä asennossa. 

Kuormitussuunnan mukainen oireilu

Kuormitussuunnan mukaisille häiriötiloille ominaista on, että raportoitu oireilu ilmenee useissa erilaisissa yhteyksissä. Oireprovokatorisia toimia yhdistää kuitenkin niiden suhde oirealueeseen. Esimerkistä voisi käydä tilanne, jossa asiakas kertoo toistuvasta, alaselän alueelle paikantuvasta kivusta ja särystä sekä nopeasta väsymisestä imuroinnin, puutarhanhoidon ja istumisen yhteydessä. Kaikissa näissä tilanteissa selällä on taipumus pyöristyä, joten nämä toimet luovat samanlaisen vääntömomentin alaselkään. Tämäntyyppisiä häiriötiloja esiintyy käytännössä kiireestä kantapäähän ja aiheesta on kirjoitettu laajasti. Niitä kutsutaan toisaalla kontrollihäiriöiksi. Suomessakin aiheen tiimoilta on väitelty alaselän alueelta. Myös jalan alueelta on julkaistu aihetta sivuava artikkeli yhdessä alan arvostetuimmista kansainvälisestä aikakauslehdistä. Aihe ja ilmiö on erittäin arkinen ja lienee eräs tyypillisimmistä toiminnallisen TULE oireilun muodoista.

Segmenttikohtainen toimintahäiriöprofiili

Tässä yhteydessä segmentillä ei viitata anatomiseen kudosrakenteeseen eikä sillä tarkoiteta yksittäistä niveltä. Segmentillä viitataan toiminnalliseen kokonaisuuteen, jolla voidaan katsoa olevan tietty perustehtävä. Esimerkiksi hartiarenkaan (olkanivel sisältyy hartiarenkaaseen) tehtävä on ohjata yläraajaa avaruudessa ja suhteessa kehoon. Kyynärnivelkompleksin tehtävä puolestaan on muuttaa raajan pituutta siinä missä polvinivelkompleksinkin. Segmenttikohtaisen toimintahäiriöprofiilin tunnistaa eri alueille segmenttiä paikantuvista ja mahdollisesti monenkirjavista oireista. Eri oireet ja oirealueet riippuvat yleensä siitä kuinka kyseistä segmenttiä kulloinkin kuormitetaan ja kuinka sitä käytetään. Tilanne on tyypillisesti sekava, koska oireita voi siis provosoida niin yksittäiset liikkeet, toistokuormitus ja erilaiset asennotkin eikä niitä voi yhdistää toisiinsa samalla logiikalla kuin kuormitussuunnan mukaisissa häiriötiloissa. Esimerkistä voisi käydä TOS problematiikka ja siihen liittyvä oireilu moninaisuudessaan. Myös craniocervicaali-mandibulaarikompleksin toimintahäiriöprofiilit ovat yleisiä sopien tähän problematiikkaan.

Liikesuunnan mukainen oireilu

Liikesuunnan mukaisille oiretiloille ominaista on, että asiakas on hyvin tietoinen ja linkittää oireensa tietyn kehon osan liikuttamiseen korostaen tiettyä liikesuuntaa. On syytä painottaa, että kliinisessä tutkimistilanteessa saattaa ilmetä muitakin suuntia, mutta se minkä asiakas kokee ongelmakseen määrittää häiriötilan. Tyypillinen esimerkki on asiakas, jonka niska on jumissa ja lukossa. Asiakas saattaa kertoa, että: “pään kierto on rajoittunut oikealle”. Harvinaista ei ole myöskään kuulla, että: “mun olkapäässä tuntuu painetta, kun nostan käden ylös” tai “kun mä taivutan mun selkää oikealle sattuu mua tonne selkään”. Kliininen tuntuma on, että nämä toiminnalliset häiriötilat ilmenevät harvemmin verrattuna toimintahäiriöprofiiliin ja kuormitussuunnan mukaiseen häiriötilaan. 

Pitkittynyt post-traumaattinen / -operatiivinen oireilu

Post-traumaattisella / -operatiivisella oireilulla viitataan tilanteeseen, jossa oireet ovat kehittyneet jonkinlaisen fyysisen trauman tai leikkauksen jälkeen. Kuvaavaa on, että oireet ovat kestäneet poikkeuksellisen pitkään tapahtuneen jälkeen. Tarkkaa aikaa on vaikeaa määrittää, mutta joka tapauksessa oireilun ajallinen viitekehys ylittää tunnetut parantumisaikataulut. Posttraumaattista oireilua ilmenee verrattain usein liikesuunnan mukaiseen oireiluun nähden. Oireilu saattaa olla monenkirjavaa mitä oireen luonteeseen tulee ja suhde liikkeeseen saattaa muistuttaa hyvinkin paljon toimintahäiriöprofiilia. 

Pohdinta

Edellä kuvattuja toiminnallisia häiriötiloja yhdistää se, että oirealue(et) edustavat passiivisen tai aktiivisen ylikuormituksen aluetta. Tapa, jolla tähän loppupäätelmään kulloinkin päädytään, riippuu häiriötilan profiilista, joka luo reunaehdot kliiniselle tulkinnalle asento- ja liikeperäisten löydösten osalta. Kärjistetysti voidaan sanoa, että toimintahäiriöprofiileissa ongelma on poikkeavissa lihasaktivaatiostrategioissa, kun taas kuormitussuunnan mukaisissa häiriötiloissa ollaan kiinnostuneita kuormitussuunnan hallinnan ulottuvuudesta. Liikesuuntaspecifeissä vaivoissa sen sijaan ollaan kiinnostuneita enemmän liikemekaniikasta ja asennon mukaisissa häiriötiloissa relatiivisesta liikkuvuudesta (mikäli oireprovoaktorinen asento edustaa ääriliikeradan asentoa). Nämä karkeat kärjistykset ja yleistykset luovat herkästi mielikuvaa primaaristi somaattisista mekanismeista, jotka sijoittuvat biologiseen ulottuvuuteen. Todellisuudessa mekanismien kirjo on laaja ja ne käsittävät myös psyko- ja sosiogeenisen ulottuvuuden. Näitä tarkastellaan seuraavassa ja viimeisessä osassa.

Jaa tämä sivu