Tuntuuko olo epävakaalta silmiä liikuttaessa? Ylös katsoessa huippaa? Ehkäpä sivulta toiselle vilkuillessa tulee epävarma olo? Hyppivätkö rivit lukiessa? Sumentuuko näkösi aiempaa herkemmin lukiessa? Onko niskaasi käsitelty ja jumpattu eivätkä oireet silti ole laantuneet? Tiesitkö, että on varsin mahdollista, että osa oireista on peräisin silmää ympäröivästä lihaksesta nimeltä orbicularis oculi ja muista silmää ympäröivistä pehmytkkudosrakenteista sekä silmän liikuttajalihaksista. Testaa alla olevia harjoitteita ja hoito-ohjeita ja oireesi saattavat laantua nopeastikin.
Tällä videolla ohjeet silmäkuopan ulkopintaa ympäröivän orbicularis oculi lihaksen käsittelyyn. Suorita pyörittäviä hierontaliikkeitä sellaisella paineella, jossa tunnet sormien päiden lititstyvän. Tee sen verran mikä Sinulle tuntuu hyvältä.
Suorita 10-15 toistoa. Tee harjoite hitaasti niin, että hiljalleen lisäät silmien rypistämistä välttäen nenän nyrpistämistä. Muista myös säilyttää hengitys mahdollisimman rentona harjoitteen aikana.
Tältä videolta kikat silmämunan mobilisointiin ja silmän ulkosivun liikuttajalihaksen venyttelystä.
Kun silmän ulkosivun lihasta on rentoutettu, on aika jumpata vastavaikuttaja lihasta. Eli sitä lihasta, joka kiertää silmää kohti nenää.
Piirroksessa oikea silmä ulkosivulta kuvattuna. Silmän ulompi liikuttajalihas (rectus lateralis) sijoittuu piirroksessa silmän keskikolmanneksen tasolle. Lihas kiertää silmää poispäin keskilinjasta. Kyseinen lihas saattaa ärtyessään aiheuttaa toispuoleisen päänsäryn ja häiriöitä silmän motoriikassa, joka saattaa altistaa epävakauden ja huimauksen tuntemuksille silmien liikkeiden yhteydessä. Toistoliikkeet keskilinjasta toiselle ulkosivustalle enemmän saattavat lisätä rectus lateraliksen kiristystä ja altistaa oireille..
Silmien toiminta integroituu aivorungon kautta korviin, niskaan ja selkään. Silmien liikettä säädellään osaltaan myös etuaivolohkon kautta. Takaraivolohkossa käsitellään visuaalisia ärsykkeitä. Suuri osa aivojen pinta-alasta linkittyy siis silmiin. Use it or lose it. Vanha sanonta tarkoittaa sitä, että hermostomme sopeutuu sitä mukaa miten itseämme kuormitamme. Jos tuijottelemme suuren osan ajasta lähelle (kännykkä, näyttöpääte) emmekä liikuta silmiämme monipuolisesti, ei vaikutus ulotu pelkästään silmien liikuttajalihaksiin, vaan myös muihin aivojen rakenteisiin. Muun muassa niihin, jotka ovat keskeisessä asemassa tasapainon ja huomion ylläpitämisen kannalta.